torstai 2. maaliskuuta 2017

Itsemyötätunto.



Mitä on itsemyötätunto?

Se on lämminhenkistä, ystävällistä ja hyväksyvää suhtautumista itseä kohtaan.

Usein me ollaan kriittisiä itseämme ja tekemisiämme kohtaan. Soimaamme, moitimme itseämme virheistä. Olemme ankaria itseämme kohtaan vastoinkäymisten aikana.

 Vaikka emme niin tee ystävillemme. Ystäville puhumme kannustavasti, rohkaisevasti, ystävällisesti. 

 Miksi myötätunnon osoittaminen toisille todellakin on helpompaa kuin itselle? Miksi emme puhuisi samalla tavalla myös itsellemme?

~~

Myötätuntoisuuden ja hyväksynnän itseä kohtaan on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta.
 
 "Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä, tyytyväisempiä parisuhteissaan ja kokevat vähemmän ahdistusta ja masennusta verrattuna henkilöihin, jotka suhtautuvat kriittisemmin itseään kohtaan. On myös osoitettu, että itsemyötätuntoiset henkilöt vitkuttelevat vähemmän kohdatessaan epämiellyttäviä tehtäviä, kestävät vastoinkäymisiä paremmin niistä lannistumatta ja ottavat enemmän vastuuta omista virheistään, verrattuna taas ihmisiin, jotka suhtautuvat itseensä kriittisemmin ja kylmemmin. "

"Itseensä myötätuntoisesti suhtautuvat ovat ystävällisempiä itsellensä vaikeina hetkinä kuten vastoinkäymisten ja virheiden sattuessa, jonka ansiosta he myös pystyvät nousemaan ylös ja yrittämään uudestaan. Itsekriittinen kylmempi suhtautuminen taas johtaa helposti lamaannuttavaan lannistumiseen."
(molempien lainausten lähde Ronnie Grandell http://www.itsemyotatunto.com/)


~~

Koska myötätuntoisella suhtautumisella itseä kohtaan on näin hyviä vaikutuksia, niin;
Miksi emme opettelisi enemmän itsemyötätunnon taitoja?






Kun luin Ronnien kirjan Itsemyötätunto koin tärkeän oivalluksen.
Olen ollut välillä hyvin ankara kriitikko tekemisiäni kohtaan. Olen jäänyt kiinni virheisiin ja moittinut itseäni pitkään. Ja se on pitänyt yllä stressiä, ahdistusta joskus kauankin tapahtuneen jälkeen, asiasta, jolle en ole enää voinut tehdä mitään, joka on jo tapahtunut ja muilta ihmisiltä jo unohtunutkin.

Huomasin, ettei se toimintatapa auta minua voimaan paremmin, päinvastoin.

Olen nyt opetellut puhumaan itselleni kuten puhuisin ystävälleni virheiden, vastoinkäymisten sattuessa. Olen pyrkinyt hyväksymään tapahtuneet ja tunteeni. Olen pyrkinyt keskittymään asioihin, jotka voivat auttaa helpottamaan oloani. Pyrkinyt oppimaan tapahtuneista. Suhteuttamaan tapahtunutta.

 Olemaan lempeä itseäni kohtaan.




4 kommenttia:

  1. Oi miten viisasta tekstiä <3 Samojen asioiden kanssa olen painiskellut koko elämäni, välillä tuntuu että edistystä on tapahtunut mutta sitten taas huomaa toistavansa samaa vanhaa kaavaa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3 Tunnistan tuon itsekin, että monissa asioissa huomaamattaan palaa takaisin vanhoihin tapoihin. Sekin pitäisi opetella, että pysähtyisi säännöllisesti tarkastelemaan mitä itselle kuuluu ja miten toimii arjessa. Siten voisi varmaan havahtua nopeammin siihen että on palaamassa takaisin vanhaan ja voisi tehdä muutosliikkeen takaisin oikeaan suuntaan. Mutta, helpommin sanottu kuin tehty :)

    VastaaPoista
  3. Tuota olen myös yrittänyt opetella, vaikken ole tuollaista itsemyötätunto-sanaa kuullutkaan :D Olen tehnyt saman havainnon, että kun suhtautuu niin itseensä kuin muihinkin vhemmän kriittisesti, on elämä paljon mukavampaa :)

    VastaaPoista