Toven Kesäkirja.



Odotan kesää aina siitäkin syystä, että saan taas ottaa kirjahyllystäni Tove Janssonin Kesäkirjan ja uppoutua kesäiseen saaristoelämään kirjan parissa. Luen jokaisen lauseen ja sanan hartaasti ja nauttien.

Avaan antikvariaatista löytyneen, vuonna 1973 painetun kirjan jo hieman kellastuneet sivut ja tunnen sen hieman kostean ja pölyisen tuoksun, otan hyvän asennon divaanillani, ja aloitan ensimmäisen kappaleen lukemisen.

Se alkaa näin:
"Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut. Paljas kalliopinta höyrysi, mutta sammal ja kallioraot olivat kosteutta tulvillaan ja kaikki värit olivat syventyneet. Kasvillisuus kuistin edessä oli sademetsää, se oli aamuhämyssä vielä, ilkeitä lehtiä ja kukkia vieri vieressä, hänen piti varoa ettei tulisi niitä katkaisseeksi kun hän siinä kulki etsimässä, käsi suun edessä ja koko ajan peläten horjahtavansa."





Uppodun kesäisen saaristoelämän verkkaiseen tahtiin, jossa pienillä yksityiskohdilla, tapahtumilla on merkitystä. Seuraan Sophian ja isoäidin askareita, leikkejä. Luen kuvauksia meren liikkeistä, saaren kallioista ja kasvillisuudesta, siitä kuinka luonnosta löytää mielenkiintoisia ilmiöitä, kun vain pysähtyy tarkastelemaan sitä. 

Kirjan loppuessa asettelen kirjan takaisin hyllyyni ja odotan seuraavaa kesää, jolloin sen oikean hetken koittaessa otan sen luettavaksi.






Tovea on ihana lukea.
Pidän hänen tavasta kuvata hetkiä, tunnelmia. Kuvata yksityiskohtia oivaltavasti ja luoda niiden kautta se sanoja suurempi kokonaisuus. Lukijana pysähdyn pohtimaan kertomusten sanomaa. Herkuttelemaan sanoilla joita hän käyttää.

En ole kirjallisuuskriitikko, enkä osaa syväanalyysia aiheesta tehdä.
Mutta tiedän sen, että minun mielestäni Tove osaa kuvata elämää upealla tavalla.

Tove Jansson seura
Toven näyttely Ateneumissa klik
Ateneumin näyttelyn yhteydessä on kuvasarja Stefan Bremer-Viikko Klovharussa, johon kannattaa tutustua Ateneumin käynnin yhteydessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin blogiteksti

Tallinna.